Ympäristökasvatus on kasvatuksellista toimintaa, joka tukee elinikäistä oppimisprosessia siten, että yksilöiden tai yhteisöjen arvot, tiedot, taidot sekä toimintatavat muuttuvat kestävän kehityksen mukaisiksi.

Kestävän kehityksen kasvatus ja ympäristökasvatus ovat suomenkielisinä rinnakkaiset käsitteet, joiden tavoitteet ovat samanlaiset mutta joiden painotuksissa voi esiintyä eroja. Uusimmissa suomalaisia kouluja ohjaavissa kotimaisissa ja kansainvälisissä asiakirjoissa puhutaan pääasiassa kestävän kehityksen kasvatuksesta, joka sisältää kestävän kehityksen eri ulottuvuudet. Käytännön toimijat käyttävät sen sijaan useammin käsitettä ympäristökasvatus, käsittäen ympäristön yhtä lailla laaja-alaisesti

YK:n ympäristökonferenssissa Tbilisissä vuonna 1977 hyväksytyt ympäristökasvatuksen tavoitteet ovat yhä ajankohtaiset. Tavoitteena on:

”1. Kasvattaa selvään tietoisuuteen ja huoleen taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja ekologisten tekijöiden riippuvuudesta toisistaan kaupunki- ja maalaisympäristössä.

2. Mahdollistaa jokaiselle ihmiselle sellaisten tietojen, arvojen, asenteiden, sitoutumisen ja taitojen saaminen, joita tarvitaan ympäristön suojeluun ja parantamiseen.

3. Luoda yksilöille, ryhmille ja koko yhteiskunnalle uusia ympäristöön liittyviä toimintamalleja.”

(Suomennos: Wolff, 2004)

Kestävän kehityksen kasvatus ja ympäristökasvatus ovat suomenkielisinä rinnakkaiset käsitteet, joiden tavoitteet ovat samanlaiset mutta joiden painotuksissa voi esiintyä eroja. Kestävän kehityksen kasvatus -käsitteen käyttö tuo selkeämmin esiin kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet (ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen). Ympäristökasvatus-käsitettä käytettäessä painotetaan erityisesti kestävän kehityksen ekologista ulottuvuutta. Asiayhteydestä riippuen jompikumpi käsitteistä voi olla käyttökelpoisempi, mutta kestävän kehityksen kasvatukseksi tai ympäristökasvatukseksi toiminnan tekee päämäärä: kestävän kehityksen edistäminen.

Lähteet ja lisätietoja:

Cantell, H. & Koskinen, S. 2004. Ympäristökasvatuksen tavoitteita ja sisältöjä. Teoksessa: Cantell, H. (toim.). Ympäristökasvatuksen käsikirja. PS-kustannus, Jyväskylä. Ss. 60-79.

Heikkinen, E. 2003. Luonto-opastus. Metsähallituksen osuus ympäristökasvatuksesta. Teoksessa: Lovén, L. Ympäristökasvatus. Environmental Education. Seminaari Kolin kansallispuistossa 18.-19.4.2002. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 887.

Kiiskinen, A.-L. 2001. Ympäristöhallinto vastuullisen elämäntavan edistäjänä. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 187.

Kohti kestäviä valintoja. Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi. Kansallinen kestävän kehityksen strategia. 2006. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2006. Saatavissa sähköisenä.

Lahti, L.K. 2000. Ympäristökasvatuksen sekä ympäristö- ja luonnontiedon merkityseroista. Teoksessa: Enkenberg, J., Väisänen P. & Savolainen, E. (toim.). Opettajatiedon kipinöitä. Kirjoituksia pedagogiikasta. Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Saatavissa sähköisenä.

Palmer, J.A. 1998. Environmental education of the 21st century: Theory, practice, progress and promise. Routledge, Lontoo.

Parviainen, J. 2003. Luonnon oppisalit. Teoksessa: Lovén, L. Ympäristökasvatus. Environmental Education. Seminaari Kolin kansallispuistossa 18.-19.4.2002. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 887.

Tani, S. 2008. Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen teoriataustaa. Teoksessa: Rohweder, L. & Virtanen, A. (toim.). Kohti kestävää kehitystä. Pedagoginen lähestymistapa. Opetusministeriön julkaisuja 2008:3. Saatavissa sähköisenä.

Tani, S., Cantell, H., Koskinen, S., Nordström, H. & Wolff, L-A. 2007. Kokonaisvaltaisuuden haaste – näkökulmia ympäristökasvatuksen kulttuuriseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen. Kasvatus 3/2007.

The Tbilisi Declaration. 1978. Connect. UNESO-UNEP Environmental Education Newsletter. Vol. III, No. 1. January 1978. Saatavissa sähköisenä.

UNECE Strategy for Education for Sustainable Development. United Nations Economic and Social Council CEP/AC.13/2005/3/Rev.1. Saatavissa sähköisenä.

Wolff, L.-A. 2004. Ympäristökasvatus ja kestävä kehitys: 1960-luvulta nykypäivään. Teoksessa: Cantell, H. (toim.) Ympäristökasvatuksen käsikirja. PS-kustannus, Jyväskylä. Ss.18-29.

Ympäristökasvatus. Sähköinen dokumentti: http://www.hel.fi/ymk  -> Ympäristökasvatus

Ympäristötietoisuus. Sähköinen dokumentti.

Åhlberg, M. 2000. Opettajat parempaa tulevaisuutta rakentamassa. Teoksessa: Enkenberg, J., Väisänen P. & Savolainen, E. (toim.). Opettajatiedon kipinöitä. Kirjoituksia pedagogiikasta. Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Saatavissa sähköisenä.

Åhlberg, M. 2003. Tutkimus ympäristökasvatuksen, leirikoulutoiminnan ja kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen laadun varmistajana ja kehittäjänä. Teoksessa: Lovén, L. Ympäristökasvatus. Environmental Education. Seminaari Kolin kansallispuistossa 18.-19.4 2002. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 887.

Åhlberg, M. 1998. Education for sustainability, Good Environment and Good Life. Teoksessa: Åhlberg, M. & Filho, W. (toim.). Environmental Education for Sustainability: Good Environment, Good Life.