Teksti Marjo Soulanto

Muutama vuosi sitten tietokirjailija Seppo Parkkinen oli pitämässä ötökkäkurssia Vanhan Vaasan koulussa. Hän kertoo, että tavalliset kasvit ja hyönteiset näyttivät oppilaiden mielestä jänniltä, kun he katsoivat niitä isolla suurennoksella.

– He innostuivat mikroskopoinnista niin, että halusivat jäädä vielä koulupäivän jälkeenkin tutkimaan näytteitä.

Siitä Seppo sai päähänsä tehdä lapsille Salaisuuksien luonto -kirjan, jossa visuaaliset arvoitukset ja upeat superlähikuvat näyttelevät tärkeää osaa.

Jännittävää, mutta ei pelättävää

Salaisuuksien luonto -kirjassa pääsee katsomaan ötököitä ja kasveja hätkähdyttävistä suurennoksista. Luin itse kirjaa yhdessä ampiaiskammoa potevan, kohta 6 vuotta täyttävän Ella-tytön kanssa. Tytön ilmeet ja huudahdukset kuvastivat ensin järkytystä, mutta kirjan kuviin oli palattava yhä uudelleen.

– Tää on hyvä kirja, koska tää on totta. Kun nää asiat on oikeasti olemassa, Ella totesi.

Seppo Parkkinen kertoo, että hänen oma Anni-tyttärensä säikähti pienenä pahoin ympärillään kiertelevää sitruunaperhosta. Hän vei silti Annia sinnikkäästi luontoretkille ja opetti, että hyönteisiä ei tarvitse pelätä.

– Nyt Anni on neljännen vuoden ympäristöbiologian opiskelija, sanoo tyytyväinen isä.

Kukkuva käkikello?

Järjestetyt luontoretket ja lasten luontosuhteen tukeminen ovat Sepon mielestä tarpeen, sillä hänen kokemuksensa mukaan moni kaupunkilaislapsi on vieraantunut luonnosta.

– Olin taannoin ohjaajana luontoleirillä Nummella. Lapset olivat kyllä innokkaita lähtemään aamuviideltä opastamalleni linturetkelle. Kuulimme pellon laidalla muun muassa kiurun, pensaskertun, punavarpusen ja keltasirkun laulua. Nimesin lajit lapsille.

– Sitten metsänreunasta kuului käen kukuntaa ja annoin lasten itse nimetä laulajan. Tehtävä ei yllättäen ollutkaan helppo. Lopulta yksi lapsista arveli ääntä käkikelloksi, ja joku nyökkäsi sen merkiksi, että oli samaa mieltä.

– Lapset ovat kuitenkin avoimia oppimaan. Jokaisen koulun läheltä löytyy luontoa, jonka tarkkailu on antoisaa!

Luonnonharrastusvinkki koulujen elokuuhun

– Perhostoukkien kasvatus luokassa kiinnostaa lapsia. Siinä hyönteisen elämänkierto opitaan hauskasti. Elokuussa koulun alkaessa toukkia löytyy helposti; oppilaita voi pyytää vaikka itse etsimään ja tuomaan toukkia kouluun kasvatettaviksi.

– Päivittäinen huolehtiminen toukista on myös opettavaista. Onnistuneen kasvatuksen tuloksena voi sitten päästää kotelosta kuoriutuneen perhosen vapauteen. (Lue Sepon vinkki perhosentoukkien kasvattamisesta kokonaan tästä.)

Seppo suosittelee, että kauemmas luontopaikkoihin tehtävät päiväretket suunnitellaan huolellisesti. Kannattaa harkita oppaan pyytämistä esimerkiksi ympäristö- tai luontokeskuksista.

"Virolainen" luontosuhde

Lähiaikoina Seppo Parkkinen aikoo mennä Viroon retkeilemään paikallisten biologi- ja kuvaajaystäviensä kanssa.

– Siitä kesä alkaa!

– Heinäkuuta vietän Saaristomerellä unkarilaisten kavereitteni kanssa, ja elokuussa pidän Helsingin edustalla sijaitsevalla Harakan saarella kaksi hyönteiskurssia. Aion kuvata paljon, ennen kaikkea niitä pienimpiä otuksia, missä satun olemaankin.

Hyönteiset ovat tietokirjailijalle mieluisin harrastuksen kohde.

– Valtavan isona ja osin vielä tuntemattomana ryhmänä ne ovat loputtaman mielenkiintoisia.

– Mutta biologisuhteeni luontoon on vähän sellainen "virolainen" eli minua kiinnostaa luonnossa aivan kaikki – ja haluan oppia yhä enemmän!

KUVAT sitruunaperhosesta ja viherhämähäkistä: Seppo Parkkinen.

Haastateltava on biologi, joka on toimittanut Eläinmaailma- ja Luonnonsuojelija -lehtiä sekä toimittanut, kirjoittanut ja kuvannut useita luontokirjoja. Hänen toimittamansa ympäristöliikkeiden ja luonnonsuojelun historiasta kertova Laulujoutsenen perintö -teoksensa oli Tietofinlandia-ehdokkaana vuonna 2008.

Lapsille kirjoitettu kirja Salaisuuksien luonto on ilmestynyt vuonna 2012.